Hei! Tervetuloa valokuvaus- ja matkailusivustolleni! Nimeni on Roman Sudarikov. Olen kielitutkija, valokuvaaja sekä matkaopas Helsingistä. Tällä hetkellä asun Japanissa. Jos minun pitäisi kuvata itseäni mainitsemalla vain yksi asia, niin sanoisin, että en pysty koskaan jäämään paikalleen, vaan minun on aina pyrittävä saavuttamaan jotakin. Tämän sivuston ensisijainen tarkoitus siis on toimia kanavana, jonka kautta voisin purkaa haluni rakentaa ja luoda uutta. Todennäköisesti kaikista eniten olen kuvannut tapahtumia, mistä juontuu myös minun dokumentoiva kuvaustyylini, joskin mieluisin taiteenlajini on maisemakuvaus. Olosuhteiden salliessa taipumukseni perfektionismiin usein ottaa vallan, jolloin päädyn hakemaan erittäin suunnitelmallisesti täydellistä otosta pyrkimällä hallisetmaan kaiken mitä voin. Uusin aluevalta­uk­sistani on juuri tällaisia luonteenpiirteitä vaativa time lapse -kuvaus. Lisäksi pidän luonnosta ja historiasta sekä matkustan aina kun siihen on mahdollisuus. Niin kuin moni teistä mahdollisesti jo tässä vaiheessa ovat päätelleet venäläisestä nimestäni, en ole syntynyt Suomessa. Olen syntynyt Kohtla-Järvessä, joka on pieni teollisuuskaupunki Estonian pohjoisrannikolla, noin 60 kilometriä Venäjän rajalta. Helsinkiin minä muutin vanhempieni kanssa vuonna 1994, kun olin yksitoista vuotias. Äidinkieleni on venäjä, mutta pidän suomen kieltäni vahvempana, koska suurimman osan opinnoistani suoritin sillä, vaikka se ei vieläkään ole täydellinen vaan välillä teen virheitä. Viroa en puhu ollenkaan. Maaliskuussa 2018 minä muutin Kiotoon.

Kiinnostukseni valokuvaukseen on alun perin lähtöisin minun isältäni, joka on ollut innokas valokuvausharrastaja. Asuessa Virossa meillä on ollut jopa erillinen pimiö osana asuntoamme. Lapsuuden kuvistani päätellen otin ensimmäistä kertaa kameran käteeni jopa ennen kuin opin kävelemään, vaikka niihin aikoihin todennäköisesti yritin vain maistella sitä. Silti, tämä on varmaan ollut todella hyvä alku! Ensimmäisen oman kamerani sain kolmetoistavuotiaana, kun isäni myi osan Neuvostoliiton ajan valokuvauskuvauskalustostaan, mikä hänen tinkimistaitojen ansiosta yhdessä omien säästöjeni kanssa riittivät käytettyyn Zoom 90 WR Pentaxin ostamiseen. Se oli kompaktikamera, mutta huppumalleihin kuulumisen ansiosta se sisälsi paljon toimintoja, jotka tavallisesti löytyivät vain järjestelmäkameroiden joukosta, mikä tarjosi minulle paljon mahdollisuuksia kokeiltavaksi heti uuden harrastukseni alusta alkaen. Kuvasin kaikkea, mitä vain tulee mieleen, joten rahaa filmiin paloi paljon. Melkein heti aloin säästää myös vakavampaan laitteeseen. Kaksi vuotta myöhemmin ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani mallia Canon EOS 500N, jota vuorollaan korvasi ammattimalli EOS 3. Sanomattakin selvä, että kaikki nämä olivat vielä filmikameroita. Siihen aikoihin digikuvaus minulle on ollut vain satunnaista hauskanpitoa. Suosin hyvin pitkään filmiä ja kun tein ensimmäisen vakavan askeleen digikuvauksen maailmaan ostettuani Canon EOS 20D:n vuonna 2005, jopa silloinkin jatkoin edelleen samanaikaisesti perinteiselle medialle kuvaamista, vaikka tuloksena jouduinkin kantamaan paljon. Jätin pois filmikamerani jokapäiväisestä kamerarepustani vasta kuin siirryin pykälän ammattimaisempaan EOS 5D sarjaan, jota tälläkin hetkellä suosin edelleen.

Niin kuin voisikin olettaa, ensimmäinen tutkintoni on ollut valokuvausalalta. Vuonna 2001 valmistuin Helsingin Tekniikan Alan Oppilaitoksesta suoritettuani siellä Kuvankäsittelyn perustutkinnon, joka poiketen siitä, mitä nimestä voisi päätellä, suurimmaksi osaksi sisälsi perinteistä filmille valokuvaamista ja ehkä noin vain 20% digitaalista. Opiskeluni aikana suurimman osan ajasta vietin pimiössä kehittäen mustavalkokuvia sekä välillä myös värikuvia. Kuvaaminen sekä studiossa että miljöössä on ollut osa koulutustani, mutta kuvien saaminen paperille on ollut kaikista työvaiheista aikaa vievin. Opiskellessani siellä olin täysin uppoutuneena valokuvaukseen, kunnes sitten myöhemmin ollessani jo työelämässä tapahtui iso muutos kiinnostukseni kohteissa innostuttuani kielten opiskelusta. Tämä oli espanjan kielen kurssien ansiosta, joita kävin iltaisin työn jälkeen. Aloin harkitsemaan vakavasti yliopistolle menemistä opiskelemaan lisää kieliä tai jotakin, missä kieliosaamisesta olisi paljon hyötyä, mutta en vielä tiennyt, mitä tarkasti ottaen se olisi voinut olla. Muut harrastukseni, kuten itämaiset budolajit ja erityinen kiinnostus Japanista, auttoivat valinnassa. Kokeiltuani parin japanin kielen kurssin verran kesällä 2007, tulevaisuuden tavoitteet olivatkin välittömästi täysin selvät. Heti seuraavana vuonna aloitin opintojani Helsingin Yliopistossa ja seitsemän vuoden päästä, vuonna 2015, valmistuin Filosofian Maisteriksi pääaineena Itä-Aasian tutkimus, japanin kieli, ja sivuaineina Yleinen kielitiede sekä espanjan kielen opintokokonaisuus. Olen erikoistunut evidentiaalisuuteen. Opintojeni kohokohta on ehdottomasti ollut Doshisha Yliopistossa Kiotossa vietetty vaihtovuosi. Historiasta ja luonnosta pitävälle, jolla on vielä lisäksi kamera liimattuna käteen, on vaikea kuvitella mitään parempaa paikkaa kuin Japanin vanha pääkaupunki.

Opiskellessani yliopistolla, minua askarrutti yksi asia, johon silloin ei tuntunut löytyvän mitään ratkaisua. Olin edelleen yhä kiinnostunut valokuvauksesta, se ei muuttunut ollenkaan, mutta minulla ei ollut enää yhtään aikaa sitä varten. Kielten opiskelu vei paljon aikaа ja lisäksi minun edelleen piti käydä töissä. En kuvannut vain itseäni varten enää ollenkaan vaan lähinnä kun joku tuttavapiiristäni pyysi tai sitten se on ollut työkeikka. Saatuani maisteritutkintoni valmiiksi aloitin välittömästi tohtoriopinnot samassa yliopistossa jatkaen siitä, mihin graduni jäi, mutta ollessani epävarmassa tilanteessa siellä, keskittyminen omaan tutkimukseen on ollut vaikeaa. Se onkin ollut nyt tauolla hetken aikaa, mikä mahdollisti sen, että pystyin taas kuvaaman enemmän, lisäämään urheiluharrastusten määrää, jonkin verran matkustaa, ja minulta löytyi jopa aikaa rakentaa tämä nettisivu. Vaikuttaakin siltä, että minä todella kaipasin poistua kirjojen ääreltä vähintäänkin hetkeksi.

Seuraava iso muutos elämässäni tapahtui vuoden 2018 alussa, kun minä päätin muuttaa työn perässä Japaniin. Suomeen paluusta oli kulunut jo yli 5 vuotta, jonka aikana ajatus siitä, että haluaisin vielä kerran viettää Kiotossa pidemmän ajanjakson kuin tavallinen lomamatka, on käynyt mielessäni hyvin moneen kertaan. Kirjoittaessa tätä täydennystä itse-esittely -osioon olen ollut Japanissa vasta kaksi viikkoa, joten mitä tämän jälkeen seuraa jää vielä nähtäväksi.