Voisin heti todeta, että näyttelyn taso on mielestäni noussut. Erityisesti pidin siitä, että jotkut teoksista ovat olleet interaktiivisia, eli niihin sekä pystyi vaikuttamaan, että ne ovat vaatineet yleisön yhteistyötä. Esimerkiksi yläpuolella olevassa Rölli Ridanpään ja Tero Laisen Light Pipes -teoksessa vesihanoista pystyi säätämään lamppujen kirkkautta. Jokainen hana oli sidoksissa tiettyyn lamppuun, mutta vaikutti siltä, että se ei kuitenkaan ollut aivan suoraviivaista, vaan hanat jollakin periaatteella vaikuttivat toisiinsa. Joko kaikki tai vain viereiset lamput jakoivat resurssinsa. Sulkemalla kaikki hanat samanaikaisesti, mikä on vaatinut paikalla olevien yhteistyötä, lamput alkoivat vilkkua. Mielestäni teos onnistui erittäin hyvin visualisoimaan teemansa, eli kaupungissa asuvien yksilöiden ja yhteisöiden vaikutusmahdollisuudet asuinpaikkansa isoihin kokonaisuuksiin.
Tässä kuvassa taas näkyvässä Petri Tuhkasen teoksessa Joukkovoima yleisön piti hyppiä samassa tahdissa, tai oikeastaan vain seistä yhdessä niin kuin todennäköisesti taiteilija sen alun perin suunnitteli, saadakseen kohdistettua mahdollisimman paljon painoa maassa oleviin teollisuusvaakoihin, jotta laatikkomuotoiset valot palaisivat kirkkaimpana. Jokainen kolmesta vaa’asta vaikutti vain omanvärisiin lamppuihin, joita oli punaisia, vihreitä ja sinisiä. Myös takana näkyvä Tuomiokirkko on toiminut valkokankaana Tarja Ervastin teokselle Domus 360° – Neljä Kotia, jossa käsiteltiin millaisin rakenteisiin ihmiset perustavat olemassaolonsa, henkisen kotinsa. Kirkon värit elivät jatkuvasti kaikista neljästä suunnasta, mikä varmasti näkyi kauas. Interaktiivisten teosten lisäksi on ollut monta teosta, jotka vahvasti rakentuivat tarinakerronnan ympärille. Jotkut niistä käsitteli hyvin vakaviakin aiheita, kuten esimerkiksi meksikolaisen taiteilijan Mónica Ruiz Loyolan teos, Absence, joka toi esille naisiin kohdistuvan sorron ja toistuvan väkivallan Ciudad Juárez nimisessä kaupungissa Meksikossa. Tämän tyyppisiä teoksen herättämiä tunteita on hyvin vaikea välittää eteenpäin yksittäisen kuvan avulla, vaan niihin on tutustuttava itse paikan päällä.
Molemmat kerrat, kun kävin tutustumassa tapahtumaan, olin yksin, tai oikeastaan kamerani kanssa, koska ensisijainen tarkoitukseni on ollut keskittyä kuvaamiseen. Etenin hyvin hitaasti seuraten mitä tapahtuu sekä tarkkaillen yksityiskohtia, jotta ei jäisi huomaamatta mitään mielenkiintoista, sekä saisin taltioitua sen oikealla hetkellä. Joitakin teoksia tuli tutkittua niin tarkasti, että aika loppui kesken molemmilla kerroilla. Henkilökohtaisesti tykkäsin erityisesti kahdesta teoksesta, joskin molemmista täysin eri syistä. Taideteoksena mielestäni mielenkiintoisin on ollut jo mainitsemani Light Pipes -teos, juuri sen interaktiivisuuden takia, sekä yksinkertaisesta mutta luovasta ja erittäin osuvasta representaatiosta ihmisten vaikutusmahdollisuuksista ainakin niiden ihanteellisessa muodossa. Myös ajatus siitä, että sähkö voisi kulkea putkissa kuin vesi, tuntui erittäin huvittavalta. Toinen teos, josta erityisesti tykkäsin, on ollut Veikko Lappalaisen Flowers of Life, jolle seuraavat neljä kuvaa ovat pyhitetty.
Topelian sisäpihalle sijoitettu Flowers of Life niminen uv-valolla toteutettu teos muodostui ilmassa leijuvista erilaisista hyvin värikkäistä geometrisista kuvioista, joiden keskellä yleisö pääsi kulkemaan vapaasti. Näkemäni perusteella arvioisin, että se on todennäköisesti ollut tapahtuman kuvatuin teos, johtuen sen vahvasta visuaalisuudesta, muotojen moninaisuudesta sekä taiteellisesta vapaudesta, jota se tarjosi yleisölle. Vaikka kaikkien koristeiden tekninen toteutus on ollut perusperiaatteeltaan sama, mikä takoi visuaalisesti yhtenäisen tyylin, jokainen erillinen kappale oli yksityiskohdiltaan hyvin erilainen. Tämä monipuolisuus yhdistettynä liikkumisen vapauteen taas osittain hoiti saman tehtävän, kun tapahtuman joidenkin muiden teosten interaktiivisuus. Vaikka ihmiset eivät voineet vaikuttaa ilmassa leijuviin kappaleisiin, heillä oli lähes täysvapaus lähestyä ja tutkia niitä, eri kulmista ja eri etäisyyksiltä. Eli, jos vain katsojat itse päättivät ottaa initiatiivin käsiinsä, esityksestä tuli heti hyvin erilainen jokaiselle heistä. Tämä teki kokonaisuudesta erittäin hauskaa kuvattavaa, joka on juuri se syy miksi tykkäsin siitä niin paljon.
Flowers of Life -teoksen kuvaaminen on ollut toisaalta helppoa mutta samalla todella haasteellista, mikä teki prosessista erittäin mielenkiintoisen. Helppoa se on ollut koska itse teos on erittäin fotogeeninen, eli sellainen, että kuka tahansa on voinut helposti saada mielenkiintoisia kuvia siitä ja näin olleen kaikki pääsi nauttimaan kuvausprosessista ja sen tuloksista. Toisaalta taas poikkeavan kuvakulman löytäminen, sen itsestään selvän lisäksi, ainakin itselleni on ollut kunnon aivojumpan takana. Haasteista tykkääville, joiden joukkoon minä luokittelen myös itseni, se on tietenkin vain plussaa.
En esittele tässä artikkelissa tapahtuman kaikkia teoksia vaan lähinnä niitä joihin satuin tutustumaan parhaiten vierailuni aikana. Ylempänä olevassa kuvassa, joka on otettu Ritarihuoneenpuistikossa, on Teemu Lehmusruusun installaatio Maa jalkojemme alla, jossa hän pohtii ihmisen suhdetta maaperään. Paikalla videoesitystä katsomassa on ollut paljon yleisöä. Kuvan pieni ihmismäärä johtuu vain minun sinnikkyydestä odottaa parempaa kuvaushetkeä. Alempana olevassa kuvassa on taas Kaisa Salmen valoteos Ronda. Kuvataiteilija on selkeästi ihastunut Espanjan eteläosassa, Andalusiassa, sijaitsevaan samannimiseen vuoristokaupunkiin, Rondaan, jossa minäkin olen käynyt pari kertaa ja voisin täysin samastua tähän. Kaupunki on rakennettu hyvin erikoiseen paikkaan, jyrkän kallion reunalle, ja se on erittäin kaunis ja kuvauksellinen. Tämän vuoden päiväreissustani sinne voi lukea artikkelissa Ronda – Vuoriston Kätkemä Kaupunki.
Seuraavana vuonna Lux Helsinki tulee täyttämään tasan kymmenen vuotta, joten pitäisin hyvin mahdollisena, että Helsingin kaupunki panostaisi siihen jopa nykyistä enemmän. Lux Helsinki 2018 tapahtuman aikataulu on jo julkaistu, eli seuraava valofestivaali alkaa lauantaina 6.1.2018 ja päättyy keskiviikkona 10.1. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä virallisella nettisivulla on vielä Lux Helsinki 2017 tiedot, mutta lähempänä ajankohtaa se päivittyy tulevan tapahtuman mukaiseksi. Parhaat kuvani tämän vuoden tapahtumasta voi katsoa albumissa Lux Helsinki 2017. Tämä artikkeli on luettavissa myös englannin kielellä Lux Helsinki 2017 light festival sekä venäjän kielellä Фестиваль света Lux Helsinki 2017.
